Turve­tuotannosta poistetun alueen vettäminen

Vedenpinnan tason nostaminen käytöstä poistetulla turvetuotantoalueella vähentää jäljellä olevan turpeen hajoamista ja hiilipäästöä ilmakehään. Turpeen hiilivarasto säilyy.

Miten kompensaatio toimii? 

Turvetuotannosta poistettu alue on tyypillisesti kuivatettu, kasvipeitteetön ala ja voimakas hiilen lähde ilmakehään. Turvekerroksen paksuus vaihtelee ja on usein noin 10–50 cm. Jos turpeennostosta on luovuttu muista kuin teknistaloudellisista syistä, voi turvekerros olla paljon paksumpi. Matalalla pysyvä vedenpinnantaso mahdollistaa turvekerroksen hapelliset olosuhteet ja mikrobit pääsevät hajottamaan turvetta.

Turvetuotannosta poistetun alan vettämisellä tarkoitetaan aktiivisin toimenpitein nostettua vedenpinnantasoa. Se onnistuu, jos kohteen ominaisuudet ovat vettämiselle suotuisat (esim. Laine-Petäjäkangas ym. 2023, Maanavilja ym. 2026a). Alueen keinotekoiset ojat tukitaan tai padotaan ja/tai muodostetaan pintavalleja, ja estetään veden kulkeutuminen pois alueelta. Vedenpinnan tason nousu vähentää turpeen hajoamista ja pienentää hiilipäästöä ilmaan. Turpeeseen sitoutunut hiili säilyy eikä maaperän hiilivarasto pienene. Samanaikaisesti veden pinnan nosto kasvattaa kasvihuonekaasu metaanin päästöä. Ennallistaminen hiiltä kerryttäväksi suoksi saattaa vaatia turvetta kerryttävän kasvillisuuden palauttamista alalle. Koska kasvuolosuhteet ovat usein haasteelliset, pelkkä vettäminen ei välttämättä riitä palauttamaan turvetta kerryttävää kasvillisuutta, vaan kasvillisuus joudutaan todennäköisesti palauttamaan siirtoistutuksella, mistä on kokemuksia Kanadasta ja Virosta (Quinty ym. 2020, Karofeld ym. 2016).

Vettämisellä voidaan tavoitella erilaisia lopputuloksia, kuten muuttaa alue lintu/monimuotoisuuskosteikoksi (esim. Aro ym. 2023, Visuri ym. 2025), ennallistaa hiiltä kerryttäväksi suoksi tai hyödyntää kosteikkoviljelyyn (Aro ym. 2023, Maanavilja ym. 2026b). Tämä hiilikompensaatiokeino käsittelee turvetuotantoalueen vettämistä kohti hiiltä kerryttävää suota. Suomessa on toistaiseksi tehty lähinnä lintu/monimuotoisuuskosteikkoja, mutta näiden kosteikkojen kasvihuonekaasupäästöistä on toistaiseksi hyvin vähän mitattua tietoa (esim. Karjalainen ym. 2025, Isoaho ym. 2026). Käytöstä poistetun turvetuotantoalueen ennallistamisesta suoksi on muutamia esimerkkejä Suomesta.

Lukessa vuonna 2021 tehdyssä raportissa (Lehtonen ym. 2021) arvioitiin kompensaatiotoiminnassakin käytettyjen maankäyttökeinojen potentiaalinen pinta-ala, keskimääräinen hiilensidonta ja näihin perustuva vuosittainen päästövähennyspotentiaali vuoteen 2035 mennessä. Raportissa vettämiseen soveltuvien, käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden arvioitu määrä oli 400 hehtaaria vuodessa. Vuoteen 2035 mennessä vuosittainen päästövähennys verrattuna aikaisempaan maankäyttömuotoon on keskimäärin 0,03 Mt CO2 ekv. Mikäli vetetty pinta-ala kaksinkertaistuu edelliseen verrattuna, saavutettaisiin 0,06 Mt CO2 ekv. vuosittainen päästövähennys.

Viitteet:

Aro, L., Jylhä, P., Järvenranta, K., Matila, A., Ramstadius, U., Ronkainen, T., Räsänen, A., Silvan, N., Silvenius, F., Virkajärvi, P., Wall, A. & Tolvanen, A. 2023. Turvetuotannosta poistuvien alueiden jatkokäytön vaihtoehdot Suomessa sekä arvio niiden ympäristö- ja talousvaikutuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 120/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 71 s.

Isoaho, A., Niiranen, M., Väyrynen, E., Räsänen, A. & Liimatainen, M. 2026. Upscaling Chamber-measured Greenhouse Gas Emissions in Rewetted Peat Extraction Sites Using Drone and Satellite Imagery. Environmental Management 76, 281.

Karjalainen, S., Visuri, M. & Ronkanen, A.-K. 2025. Selvitys Pohjois-Pohjanmaan entisten turvetuotantoalueiden jatkokäyttökosteikkojen kasvihuonekaasupäästöistä. Monimuotokosteikkojen vesistö- ja ilmastovaikutukset turvetuotannosta poistuneilla alueilla (MoVeTu) -hankkeen raportteja. 25 s.

Karofeld E., Müür M. & Vellak K. 2016. Factors affecting re-vegetation dynamics of experimentally restored extracted peatland in Estonia. Environmental Science and Pollution Research, 23, 13706–13717.

Laine-Petäjäkangas, A., Maanavilja, L., Allonen, O., Sutinen, H. & Vähäkuopus, T. 2023. Turvetuotannosta vapautuvien suonpohjien hiiliviisas jatkokäyttö. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimustyöraportti 82/2023, 37 sivua, 29 kuvaa ja 6 taulukkoa.

Lehtonen, A., Aro, L., Haakana, M., Haikarainen, S., Heikkinen, J., Huuskonen, S., Härkönen, K., Hökkä, H., Kekkonen, H., Koskela, T., Lehtonen, H., Luoranen, J., Mutanen, A., Nieminen, M., Ollila, P., Palosuo, T., Pohjanmies, T., Repo, A., Rikkonen, P., Räty, M., Saarnio, S., Smolander, A., Soinne, H., Tolvanen, A., Tuomainen, T., Uotila, K., Viitala, E.-J., Virkajärvi, P., Wall, A. & Mäkipää, R. 2021. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio päästövähennysmahdollisuuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 65/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 122 s.

Maanavilja, L., Allonen, O., Aro, L., Sutinen, H., Vähäkuopus, T. & Laine, A.M. 2026a. Peat cutaway properties define after-use options and capacity for climate regulation. Environmental management 76(5), article number 163. 17 s.

Maanavilja, L., Laakso, T., Aro, L., Laasasenaho, K., Hassan, Md. K., Jylhä, P., Miettinen, M., Kuittinen, S., Turunen, J., Lauhanen, R., Ikkala, L. Wall, A., Luokkakallio, J., Lind, J., Iivari, E., Pappinen, A. & Pölönen, I. 2026b. Suonpohjien ilmastoystävällinen hyödyntäminen – ArvoHiili-hankkeen koontiraportti. GTK:n työraportti 37/2026, 150 s.

Quinty, F., M.-C. LeBlanc & L. Rochefort. 2020. Peatland Restoration Guide – Spreading Plant Material, Mulch and Fertilizer. PERG, CSPMA and APTHQ. Québec, Québec.

Visuri, M., Karjalainen, S., Hietanen, N. & Ronkanen, A.-K. 2025. Selvitys Pohjois-Pohjanmaan entisille turvetuotantoalueille perustetuista jatkokäyttökosteikoista. Monimuotokosteikkojen vesistö- ja ilmastovaikutukset turvetuotannosta poistuneilla alueilla (MoVeTu) -hankkeen raportteja. 166 s.

Kriteerien täyttyminen 

Kompensaatiohankkeen aitous ja onnistuminen 

Toiminnan vaikutukset 

Kompensaatiohanketta tarjoavan yrityksen toiminta