Vastikään julkaistu vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyviä käytäntöjä käsittelevä raportti on kattava kooste vapaaehtoisen päästökompensaation mahdollisuuksista ja reunaehdoista. Raportti esittelee kootusti keinoja, joilla vapaaehtoisia ilmastotekoja voidaan uskottavasti ja todennetusti toteuttaa ja viestiä niistä luottamusta herättävästi. Maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön tilaaman raportin ovat toteuttaneet päästökompensaatioon ja sen juridiikkaan perehtyneet konsulttiyhtiöt.

Vapaaehtoiseen päästöjen hyvittämiseen tarvitaan tieteellisen pohjan tuomaa uskottavuutta 

Kotimaan vapaaehtoiset hiilimarkkinat tarvitsevat yhteisiä pelisääntöjä luotettavuuden lisäämiseksi. Vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyviä käytäntöjä kokoavan raportin tarkoituksena on kannustaa toimijoita perehtymään ja noudattamaan näitä käytäntöjä. Raportti on kirjoitettu olemassa olevan tieteellisen tiedon, ohjeistusten ja standardien pohjalta, mutta vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden toiminta noudattaa ehdotettuja toimintamalleja vain osittain. Raportin esittämiin ehdotuksiin ja tulkintoihin on suhtauduttava joustavasti, raportin laatijat muistuttavat: käytännöt ja niiden sääntely tulevat muuttumaan markkinoiden ja lainsäädännön kehittyessä sekä EU:n hiilenpoistumien sertifiointikehikkoaSertifiointi on laatutae sille, että ilmastoyksiköt ovat läpäisseet sertifiointiohjelman asettamat vaatimukset (kriteerit, aitous, todennus). Ilmastoyksikkö on ohjelman liikkeelle laskema, todennettu hillintätulos, jonka suuruus on yksi hiilidioksidiekvivalenttitonni (t CO2-ekv.). koskevan asetusvalmistelun edistyessä.Avainasemassa vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden toiminnassa ovat Suomessa tuotettujen ilmastoyksiköiden laatu ja kansainvälinen vertailukelpoisuus.

Ilmastoyksiköiden tuottamiseen ja niiden käytöstä viestiviin väittämiin liittyy paljon epäselvyyttä. Raportti käy läpi alan keskeisen termistön ja hyvät käytännöt yksiköiden vapaaehtoiseen tuottamiseen ja käyttöön sekä kartoittaa tilannetta ilmastoväittämien, lainsäädännön ja ohjeistusten osalta Suomessa ja maailmalla. Se antaa myös suosituksia vapaaehtoisten ilmastotekojen ja niihin liittyvien väittämien kehittämiseen ja valvontaan tulevaisuudessa.

Päästöjen vähentäminen on ensisijaista 

Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää ilmastotekojen merkittävää vauhdittamista ja vahvistamista sekä Suomessa että maailmalla. Kansainvälisten hyvien käytäntöjen mukaisesti kaikkien toimijoiden tulisi ensisijaisesti vähentää omia päästöjään ja pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Omia ilmastotoimia voi täydentää tukemalla muiden tahojen sellaisia vapaaehtoisia ilmastotekoja, jotka eivät muuten toteutuisi. Vapaaehtoiset hiilimarkkinat voivat auttaa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa ja raivata tietä kunnianhimoisemmalle ilmastopolitiikalle, raportin kirjoittajat toteavat.

Vapaaehtoiset hiilimarkkinat kasvavat 

Vapaaehtoisten ilmastotekojen tukemisesta on tullut yritysten ja muiden toimijoiden keskuudessa yhä suositumpaa. Vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla yritys, yksityinen kuluttaja tai organisaatio ostaa palvelua eli ilmastoyksiköitä, jotka sitovat tai vähentävät ostajan toiminnasta syntyneitä päästöjä vastaavan määrän hiiltä jossain toisaalla. Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Sen tarkoituksena on tuottaa paitsi aitoja päästövähennyksiä, myös toimia ostajan vastuullisuusmarkkinoinnin ja -raportoinnin tukena: vapaaehtoinen päästöjen hyvittäminen kokonaan tai osittain on myyntivaltti markkinoilla, joilla vastuullisuus ja toiminnan eettinen kestävyys ovat valokeilassa.

Ilmastoyksikkösertifiointiohjelman sertifioima ja liikkeelle laskema, todennettu hillintätulos, jonka suuruus on yksi hiilidioksidiekvivalenttitonni (t CO2-ekv.) (engl. carbon credit) on vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden kaupankäynnin yksikkö, joka vastaa yhtä hiilidioksidiekvivalenttitonniaIlmastopäästöjen laskentayksikkö (t CO2-ekv.). Eri kasvihuonekaasuilla on erilainen vaikutus ilmaston lämpenemiseen. Hiilidioksidi on merkittävin kasvihuonekaasu, joten muiden kaasujen vaikutus muunnetaan GWP-kertoimilla vastaamaan sen ilmastovaikutusta. (CO₂ ekv). Ilmastoyksiköiden laajamittainen tuottaminen ja käyttäminen ovat suhteellisen uusia asioita Suomessa, vaikka kokemusta vapaaehtoisista hiilimarkkinoista on jo 20 vuoden ajalta. Ilmastoyksiköiden käyttöön liittyy paljon epäselvyyttä, ja niiden käytöstä kuluttajille viestivien ilmastoväittämien totuudenmukaisuudessa on havaittu ongelmia. Vaarana on, että viherpesuksi tulkittava mainonta vapaaehtoisen päästökompensaation toimista vesittää kuluttajien ja asiakkaiden luottamuksen, vaikka toiminnan päästöjä olisikin asianmukaisesti hyvitetty.

Ilmastoyksiköille on määritelty vähimmäisvaatimukset 

Raportissa esitetyt hyvät käytännöt keskittyvät ilmastoyksiköihin perustuviin vapaaehtoisiin ilmastotekoihin, joilla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä tai lisäämään hiilenpoistojaHiilenpoistot tarkoittavat keinoja poistaa hiilidioksidia ilmakehästä maankäyttösektorin, eli maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön, hiilensidonnalla ja teknologisin menetelmin. ilmakehästä. Näitä niin kutsuttuja hillintätuloksia saadaan aikaan tuottamalla tai hankkimalla kansainväliset vähimmäisvaatimukset täyttäviä ilmastoyksiköitä.

Ilmastoyksiköille on luotu kansainväliset vähimmäisvaatimukset, joiden tavoitteena on varmistaa vapaaehtoisten ilmastotekojen tuottama ilmastohyöty ja kestävyys. Vaatimusten toteutumisen takaa sertifiointi,Sertifiointi on laatutae sille, että ilmastoyksiköt ovat läpäisseet sertifiointiohjelman asettamat vaatimukset (kriteerit, aitous, todennus). Ilmastoyksikkö on ohjelman liikkeelle laskema, todennettu hillintätulos, jonka suuruus on yksi hiilidioksidiekvivalenttitonni (t CO2-ekv.). jossa on raportin esittämien hyvien käytäntöjen mukaisesti huomioitava lukuisia päästöjen vähentämiseen, ilmastoyksiköiden tuottamiseen ja niiden hyödyntämiseen liittyviä tekijöitä. Useat kansainväliset, itsenäiset ja kansalliset ilmastoyksiköiden sertifiointiohjelmatOhjelma, jonka puitteissa rekisteröidään hillintätoimia ja sertifioidaan niiden tuottamia hillintätuloksia. Hyviä käytäntöjä noudattavat ohjelmat ovat riippumattomasti hallinnoituja, edellyttävät ilmastoyksiköiden minimikriteerien täyttymistä ja laskevat liikkeelle ilmastoyksiköitä, joiden siirtoja ja käyttöä seurataan. arvioivat päästöjen hillintätoimiaHillintätoimi on toimi, joka vähentää päästöjä tai lisää hiilensidontaa. Hillintätoimien myötä saavutetusta ja toteutuneesta kasvihuonekaasujen päästövähennyksestä tai hiilinielusta käytetään termiä hillintätulos. ja todentavat hillintätuloksia, rekisteröivät vaatimukset täyttäviä hillintätoimiaHillintätoimi on toimi, joka vähentää päästöjä tai lisää hiilensidontaa. Hillintätoimien myötä saavutetusta ja toteutuneesta kasvihuonekaasujen päästövähennyksestä tai hiilinielusta käytetään termiä hillintätulos. ja laskevat liikkeelle ilmastoyksiköitä.

Vakiintuneet vähimmäisvaatimukset ilmastoyksikölle ovat lisäisyys,Hillintätoimi on lisäinen, jos sitä ei tapahtuisi normaalitilanteessa ilman ilmastoyksiköiden myynnistä saatavia tuloja. Taloudellisesti kannattavat, vakiintuneet tai valtion tukemat toimet eivät ole lisäisiä. vankka perusuraLaskennallinen olettama tietyn alan päästökehityksestä ilman hillintätoimia, myös business as usual (BAU) -skenaario. Sen laskennassa tulee huomioida kaikki tyypilliset hoitotoimenpiteet ja perusuraan merkittävästi vaikuttavat tekijät. ja laskentamenetelmä, seuranta ja raportointi, pysyvyys,Hillintätulosten tulisi olla mahdollisimman pitkäkestoisia: lähtökohtaisesti tavoitellaan lopputulosta, että hiili poistettaisiin ilmakehästä pysyvästi. Ihanteellisessa tilanteessa tavoitellaan yli sadan vuoden pysyvyyttä. kaksoislaskennan ja hiilivuodon sekä merkittävän haitan välttäminen, aitous, riippumaton todentaminenHillintätuloksen toteutumisen todentaa pätevä, puolueeton kolmas osapuoli. Hillintätuloksen laskenta ja käytetyt oletukset tulee olla tarkastettavissa. Hillintätoimet, joilla hillintätulos on saatu aikaan, on pystyttävä osoittamaan toteutetuiksi. ja sertifiointi.Sertifiointi on laatutae sille, että ilmastoyksiköt ovat läpäisseet sertifiointiohjelman asettamat vaatimukset (kriteerit, aitous, todennus). Ilmastoyksikkö on ohjelman liikkeelle laskema, todennettu hillintätulos, jonka suuruus on yksi hiilidioksidiekvivalenttitonni (t CO2-ekv.). Raportti käy yksityiskohtaisesti läpi vaatimusten määritelmät ja merkityksen. Se ohjaa käyttäjää ilmastoyksiköiden perusteiden hahmottamisessa ja laskennassa esimerkkien avulla. Havainnolliset kaaviot selkeyttävät termistöä ja avaavat muun muassa päästövähennysten tavoitteiden ja toimenpiteiden kohtaamisen periaatteita.

Ilmastoväittämä voi kertoa joko päästöjen kumoamisesta tai kansallisten ilmastotavoitteiden tukemisesta 

Kertoessaan tukemistaan ilmastoteoista ilmastoyksikön ostaja voi tehdä ilmastoväittämän, joka perustuu hankittuihin ilmastoyksiköihin. Ilmastoväittämän pitää olla totuudenmukainen, ja sen ohessa on tarjottava selkeää tietoa esimerkiksi siitä, mitä päästöjä yksiköitä ostamalla on kumottu ja miten päästövähennys on toteutettu. Hyvien käytäntöjen mukaan uskottava ilmastoväittämä perustuu vähimmäisvaatimukset täyttävien ilmastoyksiköiden käyttöön. Ilmastoväittämien muotoilua ohjaavat lainsäädännön tasolla muun muassa kuluttajansuojalaki ja rikoslaki. Lainsäädännön mukaisesti ilmastoväittämien on oltava selkeitä, yksiselitteisiä ja todenperäisiä, ja todenperäisyyden pitää olla tarkistettavissa.

Ilmastoväittämät voidaan jakaa kahteen luokkaan, kumoutumisväittämiin ja kansallisiin ilmastotukiväittämiin riippuen siitä, kenen hyväksi hillintätulosPerusuran ja hillintätoimien myötä toteutuneen päästökehityksen erotus. Perusura tarkoittaa tilannetta, jossa hillintätoimia ei toteuteta. luetaan. KumoutumisväittämänIlmastoväittämä, jota voi käyttää tilanteessa, jossa hillintätulos voidaan lukea ostajan hyväksi. Esimerkiksi hiilineutraaliusväittämä. voi tehdä tilanteessa, jossa ostaja käyttää hillintätuloksen toimintansa tai tuotteensa päästöistä aiheutuvan ilmastohaitan kumoamiseen. Näiden ilmastoyksiköiden perustana olevia hillintätuloksia ei lasketa mukaan minkään maan ilmastotavoitteeseen eikä tilinpitoon. KumoutumisväittämäIlmastoväittämä, jota voi käyttää tilanteessa, jossa hillintätulos voidaan lukea ostajan hyväksi. Esimerkiksi hiilineutraaliusväittämä. voi kattaa kohteen tai toimijan päästöt osittain tai kokonaan, mutta tästä tulee viestiä kuluttajalle avoimesti.

Kansallinen ilmastotukiväittämäVäittämä siitä, että vapaaehtoinen ilmastoteko tukee tietyn maan ilmastotavoitteiden saavuttamista. Tällöin käytetään ilmastoyksiköitä, joiden pohjalla olevat hillintätulokset lasketaan kyseisen maan kansallisten ilmastotavoitteiden seurantaan ja tilinpitoon. Kaksinkertainen hyväksiluku vältetään siten, että hillintätulos lasketaan vain kyseisen maan kansallisten ilmastotavoitteiden seurantaan ja tilinpitoon. taas tarkoittaa vapaaehtoisten ilmastotekojen tukemista käyttäen ilmastoyksiköitä, joiden perustana olevat hillintätulokset lasketaan mukaan jonkin maan kansallisiin ilmastotavoitteisiin. Niitä ei siten voi käyttää ostajan toiminnasta aiheutuvien päästöjen kumoamiseen, vaan ne tukevat kyseisen maan ilmastotavoitteiden saavuttamista. IlmastotukiväittämänIlmastoväittämä, joka soveltuu käytettäväksi tilanteessa, jossa hillintätulos lasketaan isäntämaan päästötavoitteeseen. Esimerkiksi ostaja voi kertoa tukevansa Suomen ilmastotavoitteita ostamiansa yksiköitä vastaavalla määrällä. esittäjä on siis vauhdittanut kansallisia ilmastotavoitteita ostamalla minimikriteerit täyttäviä ilmastoyksiköitä, eikä laske yksiköiden hillintätuloksia omien päästöjensä ilmastovaikutuksen kumoamiseen.

Lisää luotettavuutta suomalaisille hiilimarkkinoille ja uskottavuutta ilmastoväittämistä viestimiseen 

Raportti käy läpi hyvät käytännöt ilmastoyksiköiden tuottajille ja käyttäjille. Se tarjoaa tietoa ja ohjeita ilmastoväittämien tulkintaan myös yksityisille kuluttajille, joita yritykset houkuttelevat asiakkaikseen ilmastoväittämiin perustuvalla mainonnalla. Hyviä käytäntöjä tukee taustakartoitus ilmastoväittämien nykytilanteesta Suomessa ja vapaaehtoisia ilmastotekoja ja väittämiä koskevasta lainsäädännöstä. Lisäksi raportissa annetaan suosituksia väittämien kehittämiseksi ja valvontaan tulevaisuudessa. Raportin tavoitteena on tukea kotimaisten vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden luotettavuutta ja hälventää niihin liittyvää epäselvyyttä kattavalla hyvien käytäntöjen esittämisellä kotimaisessa yhteydessä.

Hyvät käytännöt, ohjeet ja sääntely ovat niin kansallisesti kuin kansainvälisesti jatkuvassa muutoksessa. EU tuo lähitulevaisuudessa uutta sääntelyä ja tiukentuvia vaatimuksia esimerkiksi ympäristöväittämien perusteluille, hiilenpoistojenHiilenpoistot tarkoittavat keinoja poistaa hiilidioksidia ilmakehästä maankäyttösektorin, eli maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön, hiilensidonnalla ja teknologisin menetelmin. sertifioinnille, yritysten kestävyysraportoinnille ja yritysvastuulle. Oppaan sisältöä on siis tarpeen päivittää uusien ohjeistusten tullessa voimaan.

Ilmastotekoja voi ja on tarpeen tukea myös muilla tavoin kuin tukemalla ilmastoyksiköihin perustuvia ilmastotekoja, esimerkiksi rahoittamalla lyhytkestoisia, vaikeasti mitattavia tai vasta tulevaisuudessa tapahtuvia päästövähennyksiä tai hiilenpoistojaHiilenpoistot tarkoittavat keinoja poistaa hiilidioksidia ilmakehästä maankäyttösektorin, eli maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön, hiilensidonnalla ja teknologisin menetelmin. sekä ilmastotekoja vauhdittavaa tutkimus- ja kehitystyötä.

Monenlaiset ilmastoteot edistävät ilmastotavoitteiden saavuttamista, vaikka ne eivät täyttäisikään ilmastoyksiköiden vähimmäisvaatimuksia. Vähimmäisvaatimusten tarkoituksena on ennen kaikkea varmistaa ilmastoyksiköihin liittyvien väittämien yhdenmukaisuus ja uskottavuus, mutta päästöjen hillintään ja ilmastohyötyjen tavoitteluun on tarpeen tarttua kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Laine, Ahonen, Pakkala, Laininen, Kulovesi ja Mäntylä: Opas vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyviin käytäntöihin – Vapaaehtoisten ilmastotekojen edistäminen ilmastoyksiköillä. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:3