Talousmetsän typpilannoitus

Kyllä, rajoituksin. PerusuranLaskennallinen olettama tietyn alan päästökehityksestä ilman hillintätoimia, myös business as usual (BAU) -skenaario. Sen laskennassa tulee huomioida kaikki tyypilliset hoitotoimenpiteet ja perusuraan merkittävästi vaikuttavat tekijät. määrityksessä epävarmuuksia.

Täyttyykö lisäisyyden vaatimus luonnontieteellisesti?

Kivennäismaametsien typpilannoitus toimenpiteenä on selkeästi puuston kasvua ja hiilensidontaa lisäävä toimenpide. Oikea-aikaisesti toteutettu lannoitus oikein valitussa lannoituskohteessa kasvattaa metsän hiilinieluaKun kasvillisuuden hiilensidonta on suurempaa kuin sen tuottama hiilidioksidi, kasvillisuus toimii hiilinieluna, eli poistaa hiiltä ilmakehästä. Ilmakehästä poistettu hiili varastoituu vähitellen kasvibiomassaan ja maaperään, jotka ovat hiilen varastoja. merkittävästi, ja kattaa lannoitetuotannon ja toimenpiteistä aiheutuneet päästöt (Routa ym. 2012). Myös maaperän hiilivarasto kasvaa puiden kasvun ja puiden suuremman kariketuotannon kautta.

Lisäisyyteen vaikuttavia tekijöitä

Heikkoravinteisella alalla joudutaan mahdollisesti lannoittamaan useita kertoja puuston kiertoajan aikana, jotta puustonkasvua ja tehokasta hiilensidontaa voidaan ylläpitää. Tehokkaimmin puustonkasvua ja hiilensidontaa parannetaan, kun lannoitetaan nuoria tai varttuneita kasvatusmetsiä.

Vain uusi toiminta täyttää lisäisyyden vaatimuksen

PerusuranLaskennallinen olettama tietyn alan päästökehityksestä ilman hillintätoimia, myös business as usual (BAU) -skenaario. Sen laskennassa tulee huomioida kaikki tyypilliset hoitotoimenpiteet ja perusuraan merkittävästi vaikuttavat tekijät. määritykseen tulee kiinnittää erityistä huomiota tilanteessa, jossa toimenpide on taloudellisesti kannattavaa toimintaa, kuten typpilannoittaminen. Lisäisyyden kriteeri täyttyy, mikäli toimenpiteet ovat uusia ja toteutetaan vain hiilikompensaatiotoiminnan myötä, eikä niitä tehtäisi muussa tapauksessa. On myös tärkeää huomioida, että hiilikompensaatiotoiminta ei täytä lisäisyyden vaatimusta, mikäli kyseiseen toimenpiteeseen on nostettu myös valtion tukea.

Viite:

Routa, J., Kellomaki, S. & Peltola, H. 2012. Impacts of intensive management and landscape structure on timber and energy wood production and net CO2 emissions from energy wood use of Norway spruce. BioEnergy Research 5: 106–123.

Puusto: Tunnettu; Maaperä: Epävarma

Laskenta tulee toteuttaa hankekohtaisesti erikseen puustolle ja maaperälle ottaen huomioon alueen ominaisuudet.

Puustolaskenta

Pätevään laskentatulokseen päästään käyttämällä joko omia mittauksia tai tyypillisimpiä metsänkasvua ennustavia malleja (esimerkiksi Luken Motti-ohjelmisto), jotka ottavat huomioon lannoituksen vaikutuksen. Laskennassa voidaan myös hyödyntää esimerkiksi kotimaisille puulajeillemme soveltuvia, yleisesti käytössä olevia biomassamalleja. Lannoitukseen soveltuvillakin paikoilla lannoituksen aikaansaama puustonkasvun lisäys vaihtelee voimakkaasti (Saarsalmi ym. 2014, Ilvesniemi ja Kukkola 2017), joten alueen ominaisuudet ja paikalliset olosuhteet tulee ottaa hyvin huomioon laskennassa. Tarvittaessa puusto on mahdollista mitata suhteellisen pienin kustannuksin.

Puuston hiilivarastoa ja sen muutoksia määritettäessä otetaan huomioon koko puun biomassa ja sen sisältämä hiili. Puun biomassa koostuu runkopuun lisäksi puun oksista, lehdistä, kantopuusta, juuristosta sekä puun kuoresta. Puustobiomassan laskenta tulee toteuttaa erikseen eri puulajeille, koska puulajien kasvunopeus ja hiilivarasto poikkeavat toisistaan. Kotimaisille puulajeille (mänty, kuusi, rauduskoivu) löytyy vakiintuneita, yleisesti käytössä olevia malleja. Myös puustomittaus on tarvittaessa toteutettavissa helposti ja suhteellisen pienin kustannuksin.

Maaperän hiilivaraston muutoksen laskenta

Typpilisäyksen on tutkimusten mukaan osoitettu lisäävän kivennäismaan maaperän hiiltä pitkällä aikavälillä eli toimenpide voimistaa maaperän hiilivarastoa (esim. Saarsalmi ym. 2014). Lannoituksen myötä saavutetun hiilivaraston muutoksen tarkka mittaaminen tai laskenta on kuitenkin käytännössä hankalaa, minkä takia maaperän osuus on tyypillisesti jätetty laskennan ulkopuolelle. Lisäisyys-kriteerinHillintätoimi on lisäinen, jos sitä ei tapahtuisi normaalitilanteessa ilman ilmastoyksiköiden myynnistä saatavia tuloja. Taloudellisesti kannattavat, vakiintuneet tai valtion tukemat toimet eivät ole lisäisiä. täyttyminen ei kuitenkaan vaarannu, vaikka maaperä jätetäänkin laskennan ulkopuolelle, koska kivennäismaalla maaperän hiilivaraston oletetaan kasvavan toimenpiteen myötä.

Viitteet:

Ilvesniemi, H. & Kukkola, M. 2017. Kivennäismailla lisäkasvua typpilisäyksellä. Julkaisussa: Hynynen, J., Huuskonen, S. & Kojola, S. (toim.). Metsä 150 – Metsänkasvatuksen keinot lisätä metsien puuntuotosta kestävästi ja kannattavasti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 16/2017. Luonnonvarakeskus, Verkkojulkaisu ISBN 978-952-326-377-2. s. 39–45.

Saarsalmi A., Tamminen P. & Kukkola M. 2014. Effects of long-term fertilisation on soil properties in Scots pine and Norway spruce stands. Silva Fennica vol. 48 no. 1 article id 989. 19 p.

Lyhyt (<50 v). Huomioi puskuriLiittyy riskeihin varautumiseen ja toimii hankkeen omana vakuutuksena. Sen käyttö tarkoittaa, että osa saaduista ilmastoyksiköistä ohjataan ns. puskurivarastoon, josta niitä vapautetaan mahdollisten luonnontieteellisten riskien realisoiduttua, esimerkiksi metsäpalon jälkeen.

Pysyvyys-kriteerissäHillintätulosten tulisi olla mahdollisimman pitkäkestoisia: lähtökohtaisesti tavoitellaan lopputulosta, että hiili poistettaisiin ilmakehästä pysyvästi. Ihanteellisessa tilanteessa tavoitellaan yli sadan vuoden pysyvyyttä. pyritään lähtökohtaisesti pitkäaikaiseen (vähintään 100 vuotta) hiilen poistoon ilmakehästä. Merkittävästi tätä lyhytaikaisemmissa hiilikompensaatiohankkeissa saavutettu todellinen ilmastohyöty voi olla kyseenalainen.

Typpilannoituksen ilmastohyödyn pysyvyysHillintätulosten tulisi olla mahdollisimman pitkäkestoisia: lähtökohtaisesti tavoitellaan lopputulosta, että hiili poistettaisiin ilmakehästä pysyvästi. Ihanteellisessa tilanteessa tavoitellaan yli sadan vuoden pysyvyyttä. riippuu palveluntuottajan sopimuksista ja toimintamallista. Kivennäismaalla suoritetun typpilannoitus-toimenpiteen vaikutus kestää noin 6-10 vuotta, ja sama alue voidaan lannoittaa 1-4 kertaa kiertoajan aikana (Metsänhoidon suositukset).

Riskit ja niihin varautuminen puskurinLiittyy riskeihin varautumiseen ja toimii hankkeen omana vakuutuksena. Sen käyttö tarkoittaa, että osa saaduista ilmastoyksiköistä ohjataan ns. puskurivarastoon, josta niitä vapautetaan mahdollisten luonnontieteellisten riskien realisoiduttua, esimerkiksi metsäpalon jälkeen. avulla

Metsän kasvattamiseen ja hiilivaraston säilymiseen liittyy riskejä (esim. metsäpalo, metsätuhot), jotka on huomioitava esimerkiksi puskurinLiittyy riskeihin varautumiseen ja toimii hankkeen omana vakuutuksena. Sen käyttö tarkoittaa, että osa saaduista ilmastoyksiköistä ohjataan ns. puskurivarastoon, josta niitä vapautetaan mahdollisten luonnontieteellisten riskien realisoiduttua, esimerkiksi metsäpalon jälkeen. avulla. Kompensaatiopalvelun tuottajan olisi hyvä tarjota puuston koko kiertoajan kattava seurantasuunnitelma, jossa otetaan huomioon koko kiertoajan aikaiset riskit sekä toimintasuunnitelma, miten mahdollisesti toteutuva riski huomioidaan.

Puuston loppukäyttö mukaan suunnitelmaan

Metsänhoitosuositusten mukaisesti hoidettu puusto on Suomen olosuhteissa hakkuukypsää usein alle sadassa vuodessa, joten harvennus- ja päätehakkuista saatavan puun käyttötarkoitus olisi hyvä huomioida suunnitelmassa. PysyvyysHillintätulosten tulisi olla mahdollisimman pitkäkestoisia: lähtökohtaisesti tavoitellaan lopputulosta, että hiili poistettaisiin ilmakehästä pysyvästi. Ihanteellisessa tilanteessa tavoitellaan yli sadan vuoden pysyvyyttä. -kriteerin kannalta olisi eduksi, että vähintään karkeasti määritettäisiin, minkälaista puuston käyttötarkoitusta puunkasvatuksella tavoitellaan. Energiapuukäytössä hiili palautuu ilmakehään nopeasti, kun taas pitkäikäisinä puutuotteina voi kestää vuosikymmeniä ennen kuin sidottu hiili palaa ilmakehään.

Viite:

Metsänhoidon suositukset. Lannoitus kivennäismaalla. Tapio Oyj.

Ei toteudu

Talousmetsien hoitotoimenpiteet, kuten typpilannoitusvaikutus, sisältyy kansalliseen kasvihuonekaasuinventaarioon, ja siksi se lasketaan tällä hetkellä osaksi Suomen Pariisin sopimuksen ja EU:n ilmastokehyksen mukaisia tavoitteita. Vuosittainen kansallinen kasvihuonekaasuinventointi raportoi kaikki metsä- ja maatalousmaihin liittyvät hiilipäästöt ja -poistumat. Talousmetsien lannoitusvaikutus raportoidaan osana metsämaan puuston kasvua ja määrää. Myös lannoituksen myötä lisääntynyt karikkeen määrä ja sen vaikutus maaperän hiilivarastoon on mukana. Lannoituksesta aiheutuva typpioksiduulipäästö (N2O) lasketaan ja raportoidaan erikseen.

Ei riskiä

Lannoittaminen ei vähennä puun tarjontaa, joten toiminta ei aiheuta hakkuupainetta toisaalla ja tästä johtuvaa hiilivuotoriskiäHillintätoimien toteuttaminen yhdessä paikassa lisää päästöjä jossain toisaalla. Hillintätoimen myötä tapahtuvat suorat muutokset hiilen varastossa tai päästöissä lasketaan mukaan lisäisyyden vaatimukseen, mutta lisäksi tulisi tarkastella vaikutuksia toimintarajojen ulkopuolella. ei ole. Lannoittaminen jopa lisää puun tarjontaa, joten talousmetsien puuston lannoituksella voi olla vaikutusta hakkuupaineen vähenemiseen.

Sisältää riskin

Kangasmaiden typpilannoituksen vesistövaikutuksia ei tunneta tarpeeksi hyvin. Historiassa lannoituksia on tehty kivennäismailla paljon, mutta tutkimustietoa vesistövaikutuksista on rajoitetusti. Lindroosin ym. (2022) mukaan Suomessa käytettävillä lannoitusmäärillä maahan tuleva typpi pidättyy metsäekosysteemiin.

Väärin ajoitettu lannoitus voi johtaa kasvaneisiin kasvihuonekaasupäästöihin (typpioksiduuli; N2O).

Viite:

Lindroos, A.-J., Rautio, P. & Ilvesniemi, H. 2022. Metsämaiden lannoitus – katsaus kangasmaiden uusimpiin tuloksiin: Soil Fert -hankkeen loppuraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 7/2022. Luonnonvarakeskus, Helsinki. 29 s.

Haitallinen tai ei merkitystä

Kivennäismaiden typpilannoitus voi hetkellisesti vaikuttaa luonnon monimuotoisuutta heikentävästi. Lannoitus vähentää mikrobien kokonaisbiomassaa ja erityisesti mykorritsasienet vähenevät typpilannoituksen seurauksena (esim. Bahr 2013, Smolander ym. 1994). Typpilannoitusten vaikutus luonnon monimuotoisuuteen typpirajoitteisissa metsissä on kuitenkin suhteellisen lyhytaikainen.

Viitteet:

Bahr, A. 2013. Ectomycorrhizal fungí – their role in nitrogen retention and carbon sequestration in northern coniferous forests. Doctoral thesis. University of Lund.

Smolander, A., Kurka, A., Kitunen, V. & Mälkönen, E. 1994. Microbial biomass C and N, and respiratory activity in soil of repeatedly limed and N- and P-fertilized Norway spruce stands. Soil Biology and Biochemistry 26: 957–962.

Ei merkitystä

Hankkeesta tulee tarjota kattavat perustiedot, joista voi tarkistaa alueen sijainnin, toteutuneen käytön tai esimerkiksi päällekkäisyydet metsätalouden tukien kanssa. Toiminnan ja myytyjen yksiköiden täytyy olla todennettavissa. Lue kriteeristä.

Yrityksen luotettavuus kasvaa, jos toimintaa tarkastelee riippumaton kolmas osapuoli. Kolmannen osapuolen tulee pystyä tarkastamaan laskenta ja kompensaatiohankkeen aitous. Lue kriteeristä.