Metsäojitetun turvemaan vettäminen
Vedenpinnan tason nostaminen ojitetuissa turvemaametsissä muuttaa aluetta kohti ojitusta edeltävää tilaa. Turpeen hajoaminen vähenee ja pitkällä aikavälillä yhteenlasketut kasvihuonekaasupäästöt pienenevät.
Sisällysluettelo
Sisällysluettelo
Miten kompensaatio toimii?
Soita on ojitettu Suomessa intensiivisesti (55 % suoalasta, yht. 5 Mha; Turunen ja Valpola 2020). Useimmiten tavoitteena on ollut muuttaa suot metsätalouskäyttöön (93 % ojitetusta suoalasta) ja parantaa puuston kasvua laskemalla suon vedenpinnan tasoa pysyvästi ja luomalla näin puustolle paremmat kasvuolosuhteet. Suot ovat kuitenkin merkittävä hiilen varasto. Vedenpinnan lasku on muuttanut soiden luontaista hiilitasetta ja lisännyt turpeen hajotusta.
Metsäojitetun turvemaan vettämisellä tarkoitetaan aktiivisin toimenpitein nostettua vedenpinnan tasoa ja alueen vesitaseen palauttamista ojitusta edeltävän tilan kaltaiseksi (Aapala ym. 2025, TurvaHiili). Tämä tehdään tukkimalla tai patoamalla ojat tai muodostamalla pintavalleja, jolloin estetään veden kulkeutuminen pois alueelta. Toimenpiteen toivotaan palauttavan alueen hiilitaseen ojitusta edeltävän tilan kaltaiseksi, jolloin turpeen hajoaminen hidastuu ja tätä myötä hiilidioksidipäästö ilmakehään pienenee. Vettämisellä pyritään myös edistämään suokasvillisuuden palautumista. Uudestaan paikalle kasvava suokasviyhteisö kerryttää pintaturvetta, jolloin maaperästä tulee vähitellen uudestaan hiilen nielu.
Vettämistoimenpiteiden jälkeen muutos hiilitaseessa tapahtuu vähitellen. Vedenpinnan tason nostaminen pienentää maaperän hapellista kerrosta ja heikentää puustonkasvua. Samanaikaisesti vedenpinnan nousu vaikuttaa metaanipäästöön, ja se tyypillisesti kasvaa verrattuna ojitettuun tilaan. Vetettyjen soiden metaanipäästön ei kuitenkaan ole huomattu palautuvan välittömästi ojitusta edeltävään tilaan, vaan päästö pysyy maltillisena. On tyypillistä, että kokonaishiilipäästö ensin kasvaa, ennen kuin vetetty ala muuttuu hiilinieluksiKun kasvillisuuden hiilensidonta on suurempaa kuin sen tuottama hiilidioksidi, kasvillisuus toimii hiilinieluna, eli poistaa hiiltä ilmakehästä. Ilmakehästä poistettu hiili varastoituu vähitellen kasvibiomassaan ja maaperään, jotka ovat hiilen varastoja. (Ojanen ja Minkkinen 2020, Launiainen ym. 2025, Tahvanainen 2026).
Kuten luonnontilaiset suot, metsäojitetut turvemaat muodostavat monimuotoisen ryhmän. Turvemaiden kohdalla (metsäojitetut turvemaat, vanhat turvetuotantoalueet, käytöstä poistetut turvepellot) on aina tärkeää, että toimenpiteet suunnitellaan ottaen huomioon alueen ominaisuudet, kuten turpeen paksuus, ravinteisuustaso, toimenpidehistoria ja alueen topografia. Nämä tekijät vaikuttavat merkittävästi siihen, mihin alue soveltuu ja minkälaisilla toimenpiteillä (esimerkiksi metsitys, lannoitus tai vettäminen) saavutetaan paras hiilipäästöjä hillitsevä lopputulos. Esimerkiksi runsasravinteisen metsäojitetun turvemaan maaperä on hiilen lähde, mutta joillakin vähäravinteisemmilla metsäojitetuilla turvemailla maaperä voi olla jopa hiilen nielu (Ojanen ym. 2013).
Lukessa vuonna 2021 tehdyssä raportissa (Lehtonen ym. 2021) arvioitiin kompensaatiotoiminnassakin käytettyjen maankäyttökeinojen potentiaalinen pinta-ala, keskimääräinen hiilensidonta ja näihin perustuva vuosittainen päästövähennyspotentiaali vuoteen 2035 mennessä. Raportissa vettämiseen soveltuvien ojitettujen turvemaametsien arvioitu potentiaalinen määrä oli 2500 hehtaaria vuodessa. Vuoteen 2035 mennessä vuosittainen päästövähennys verrattuna aikaisempaan maankäyttömuotoon olisi keskimäärin 0,09 Mt CO2 ekv. Mikäli vetetty ala kaksinkertaistuu, saavutettaisiin 0,18 Mt CO2 ekv. suuruinen vuosittainen päästövähennys.
Viitteet:
Aapala, K., Similä, M. & Kuhmonen, A. (toim.) 2025. Soiden ennallistamisopas. Metsähallitus Luontopalvelut. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 260. 422 s.
Launiainen, S., Ahtikoski, A., Rinne, J., Ojanen, P. & Hökkä, H. 2025. Rewetting drained boreal peatland forests does not mitigate climate warming in the twenty-first century. Ambio 54: 2107-2117.
Lehtonen, A., Aro, L., Haakana, M., Haikarainen, S., Heikkinen, J., Huuskonen, S., Härkönen, K., Hökkä, H., Kekkonen, H., Koskela, T., Lehtonen, H., Luoranen, J., Mutanen, A., Nieminen, M., Ollila, P., Palosuo, T., Pohjanmies, T., Repo, A., Rikkonen, P., Räty, M., Saarnio, S., Smolander, A., Soinne, H., Tolvanen, A., Tuomainen, T., Uotila, K., Viitala, E.-J., Virkajärvi, P., Wall, A. & Mäkipää, R. 2021. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio päästövähennysmahdollisuuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 65/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 122 s.
Ojanen, P., Minkkinen, K. & Penttilä, T. 2013. The current greenhouse gas impact of forestry-drained boreal peatlands. Forest Ecology and management 289: 201–208.
Ojanen, P., & Minkkinen, K. 2020. Rewetting offers rapid climate benefits for tropical and agricultural peatlands but not for forestry‐drained peatlands. Global Biogeochemical Cycles, 34, e2019GB006503.
Turunen, J. & Valpola, S. 2020. The influence of anthropogenic land use on Finnish peatland area and carbon stores 1950-2015. Mires and Peat 26 (26).
TurvaHiili-hanke. Heikkotuottoisten metsäojitettujen soiden ennallistaminen. Linkki sivustolle.
Kriteerien täyttyminen
Kompensaatiohankkeen aitous ja onnistuminen
Kyllä, rajoituksin. Huomioi alueen soveltuvuus
Täyttyykö lisäisyyden vaatimus luonnontieteellisesti?
Soveltuvan alan onnistunut vettäminen vähentää turpeen hajoamista ja hiilipäästöjä verrattuna metsäojitetun turvemaan päästöön. Jotta hanke on aidosti lisäinen, tulee alueen kokonaishiilipäästön ilmakehään olla pienempi kuin ojitetussa tilanteessa. Kokonaishiilipäästössä tulee siis ottaa huomioon niin maaperän päästöt kuin muutokset puuston hiilivarastossa.
Alan soveltuvuus ja lisäisyyteen vaikuttavia tekijöitä
Suoluonnon laajan monimuotoisuuden takia vettämishankkeet täytyy suunnitella hankekohtaisesti, koska alojen hiilipäästöt ja toimenpiteiden myötä saavutettavat muutokset hiilitaseissa vaihtelevat niin paljon suotyyppien välillä. Turpeen paksuus, ravinteisuustaso, toimenpidehistoria ja alueen topografia vaikuttavat merkittävästi siihen, mihin käyttöön alue soveltuu ja millä toimenpiteillä saavutetaan onnistunut, hiilipäästöjä hillitsevä lopputulos.
Metsäojitettujen turvemaiden kohdalla aktiivisilla vettämistoimenpiteillä saavutetaan suurin päästövähennys paksuturpeisilla (turvekerroksen paksuus yli 60 cm) rehevillä soilla. Niiden hiilipäästöt kuivatetussa tilassa ovat kaikkein suurimmat, ja siksi myös niiden vettämisellä saavutetut ilmastohyödyt ovat suuret. Karuilla soilla sen sijaan aktiivisella vettämistoimenpiteillä ei saavuteta merkittävää lisäisyyttä verrattuna tilanteeseen, jossa alue jätetään vettymään itsestään (Kareksela ym. 2021). Pahimmassa tapauksessa vettämistoimenpiteiden toteutus saattaa lisätä hiilipäästöjä verrattuna tilanteeseen, jossa ala jätetään vettymään itsekseen.
Lisäisyyttä määritettäessä tulee ottaa huomioon, että kaikenlaiset turpeen kerroksia rikkovat toimenpiteet vaikuttavat myös hiilipäästöihin. Tällaisia toimenpiteitä ovat niin vettämistoimenpiteet kuin ojitetun turvemaan ojien perkaaminen (eli suon kuivattaminen), puuston lannoitus ja päätehakkuu, mikäli alueen perusuraLaskennallinen olettama tietyn alan päästökehityksestä ilman hillintätoimia, myös business as usual (BAU) -skenaario. Sen laskennassa tulee huomioida kaikki tyypilliset hoitotoimenpiteet ja perusuraan merkittävästi vaikuttavat tekijät. on puunkasvatustoiminta.
Vain uusi toiminta täyttää lisäisyyden vaatimuksen
Lisäisyyden kriteeri täyttyy, mikäli toimenpiteet ovat uusia ja toteutetaan vain hiilikompensaatiotoiminnan myötä, eikä niitä tehtäisi muussa tapauksessa. On tärkeää huomioida, että hiilikompensaatiotoiminta ei täytä lisäisyyden vaatimusta, mikäli kyseiseen toimenpiteeseen on nostettu myös valtion tukea.
Viite:
Kareksela, S., Ojanen, P., Aapala, K., Haapalehto, T., Ilmonen, J., Koskinen, M., Laiho, R., Laine, A., Maanavilja, L., Marttila, H., Minkkinen, K., Nieminen, M., Ronkanen, A.-K., Sallantaus, T., Sarkkola, S., Tolvanen, A., Tuittila, E.-S. & Vasander, H. 2021. Soiden ennallistamisen suoluonto-, vesistö-, ja ilmastovaikutukset. Vertaisarvioitu raportti. Suomen Luontopaneelin julkaisuja 3b/2021. Linkki julkaisuun.
Tunnettu
Laskenta tulee toteuttaa hankekohtaisesti ottaen huomioon alueen ominaisuudet.
Maaperän hiilivaraston muutoksen laskenta
Ojitettujen turvemaiden päästöjen arvioinnissa on käytetty julkaistuihin tutkimustuloksiin perustuvia päästökertoimia, tai vaihtoehtoisesti hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) yleisiä, boreaalisen vyöhykkeen turvemaille soveltuvia päästökertoimia. IPCC:n päästökertoimet perustuvat kuitenkin osittain luonnontilaisten soiden päästöihin, joten kertoimien käyttöön vetetyn metsäojitetun turvemaan päästölaskennassa liittyy tietty epävarmuus. Laskentaa kehitetään jatkuvasti. Parhaan laskentatuloksen saavuttaa käyttämällä paikallisia, mahdollisimman samankaltaisen alueen tutkimustuloksia.
Käytännössä maaperän päästöjen mittaus on mahdotonta suorittaa luotettavasti ja samalla kustannustehokkaasti. Maaperän mittaus vaatii erikoisosaamista ja -laitteistoa sekä useita mittauskertoja erilaisissa sääoloissa. Maaperän päästöjen luotettava määritys vaatii useita mittauskertoja jopa samalla alueella, koska pelkästään yhden alueen sisällä on laajaa kasvillisuuden, turvepaksuuden ja vesiolosuhteiden vaihtelua, joka puolestaan vaikuttaa turvemaan hiilikaasudynamiikkaan. Sen takia parasta mahdollista mallinnustapaa on hyvä käyttää.
Metsäojitetun turvemaan puustolaskenta (perusuraLaskennallinen olettama tietyn alan päästökehityksestä ilman hillintätoimia, myös business as usual (BAU) -skenaario. Sen laskennassa tulee huomioida kaikki tyypilliset hoitotoimenpiteet ja perusuraan merkittävästi vaikuttavat tekijät.)
Metsäojitetun turvemaan puuston hiilivaraston laskennassa voidaan käyttää turvemaiden puuston malleja (sisältyvät esimerkiksi Luken Motti-ohjelmistoon) ottamalla huomioon alueen ominaisuudet. Laskennassa tulee ottaa huomioon valittu metsänhoitomenetelmä sisältäen harvennus- ja mahdollisen päätehakkuun (eli hiilivaraston nollaantumisen). On tärkeää välttää hiilivaraston yliarviointia, joka saattaa seurata esim. liian yksinkertaistavien yleistyksien käytöstä.
Pitkä (>100 v). Huomioi puskuriLiittyy riskeihin varautumiseen ja toimii hankkeen omana vakuutuksena. Sen käyttö tarkoittaa, että osa saaduista ilmastoyksiköistä ohjataan ns. puskurivarastoon, josta niitä vapautetaan mahdollisten luonnontieteellisten riskien realisoiduttua, esimerkiksi metsäpalon jälkeen.
PysyvyysHillintätulosten tulisi olla mahdollisimman pitkäkestoisia: lähtökohtaisesti tavoitellaan lopputulosta, että hiili poistettaisiin ilmakehästä pysyvästi. Ihanteellisessa tilanteessa tavoitellaan yli sadan vuoden pysyvyyttä. -kriteerissä pyritään lähtökohtaisesti pitkäaikaiseen (vähintään 100 vuotta) hiilen poistoon ilmakehästä. Merkittävästi tätä lyhytaikaisemmissa hiilikompensaatiohankkeissa saavutettu todellinen ilmastohyöty voi olla kyseenalainen.
Oikein valitun metsäojitetun turvemaakohteen onnistunut vettäminen tarjoaa pitkäaikaisen kompensaatiohyödyn.
Turvemaiden vettäminen käynnistää hitaan muutoksen
Metsäojitetun turvemaan vettäminen käynnistää turvemaan hitaan muutoksen kohti ojitusta edeltävää tilaa. Aluksi hiilipäästö voi jopa kasvaa, ja kestää aikansa, että vetetystä alasta muodostuu turvetta muodostava nielu. Mikäli kuitenkin hankkeeseen sitoudutaan pitkäksi aikaa, turvemaiden onnistunut vettäminen täyttää pysyvyyskriteerinHillintätulosten tulisi olla mahdollisimman pitkäkestoisia: lähtökohtaisesti tavoitellaan lopputulosta, että hiili poistettaisiin ilmakehästä pysyvästi. Ihanteellisessa tilanteessa tavoitellaan yli sadan vuoden pysyvyyttä. vaatimuksen.
PuskurinLiittyy riskeihin varautumiseen ja toimii hankkeen omana vakuutuksena. Sen käyttö tarkoittaa, että osa saaduista ilmastoyksiköistä ohjataan ns. puskurivarastoon, josta niitä vapautetaan mahdollisten luonnontieteellisten riskien realisoiduttua, esimerkiksi metsäpalon jälkeen. avulla riskit huomioon
Erilaiset hankkeeseen liittyvät riskit on hyvä huomioida puskurinLiittyy riskeihin varautumiseen ja toimii hankkeen omana vakuutuksena. Sen käyttö tarkoittaa, että osa saaduista ilmastoyksiköistä ohjataan ns. puskurivarastoon, josta niitä vapautetaan mahdollisten luonnontieteellisten riskien realisoiduttua, esimerkiksi metsäpalon jälkeen. avulla. Hankkeen riskit voivat liittyä toimenpiteisiin tai muihin syihin, jolloin hanke voi epäonnistua luvatun hillintätuloksen saavuttamisessa.
Ei toteudu
Metsäojitetun turvemaan vettäminen sisältyy kansalliseen kasvihuonekaasuinventaarioon, ja siksi se lasketaan tällä hetkellä osaksi Suomen Pariisin sopimuksen ja EU:n ilmastokehyksen mukaisia tavoitteita. Vuosittainen kansallinen kasvihuonekaasuinventointi raportoi kaikki metsä- ja maatalousmaihin liittyvät hiilipäästöt ja -poistumat. Metsäojitetulta turvemaalta raportoidaan niin hiilivaraston muutos kuin kasvihuonekaasupäästö.
Toiminnan vaikutukset
Sisältää riskin
Jos alue vettämisen myötä poistuu puuntuotannosta, voi hakkuupaine lisääntyä jossakin toisaalla. Tämä on olennaista erityisesti, jos ala on runsasravinteinen ja puusto on kasvanut hyvin.
Sisältää riskin
Vettämistoimenpiteet voivat kasvattaa ravinnekuormaa ja aiheuttaa haittaa vesistöön, joten hankkeessa tulee huomioida mahdollinen vesiensuojelutoimenpiteiden tarve erityisesti hankkeen alussa. Vesistöhaitat ovat suurimmat karujen soiden vettämisessä (Koskinen ym. 2017). Ojitettujen turvemaiden vettäminen sitoo kuitenkin ravinteita ja kiintoainesta, ja on pitkällä aikavälillä vesistökuormituksen kannalta parempi vaihtoehto kuin ojittaminen ja ojaverkoston kunnostaminen.
Metsäojitetun turvemaan vettämistä suunniteltaessa tulee arvioida myös vettymisriski alan ulkopuolella.
Viite:
Koskinen, M., Tahvanainen, T., Sarkkola, S., Menberu, M.W., Lauren, A., Sallantaus, T., Marttila, H., Ronkanen, A-K., Parviainen, M., Tolvanen, A., Koivusalo, H. & Nieminen, M. 2017. Restoration of nutrient-rich forestry-drained peatlands poses a risk for high exports of dissolved organic carbon, nitrogen, and phosphorus. Science of the Total Environment 586: 858–869. Linkki julkaisuun.
Edistää
Metsäojitetun turvemaan vettäminen parantaa luonnon monimuotoisuutta. Erityisesti ravinteisilla kasvupaikoilla esiintyy monia uhanalaisia suokasveja. Vettämällä metsäojitettuja turvemaita soidensuojeluverkostoa voidaan kasvattaa ja parantaa uhanalaisten lajien elinmahdollisuuksia. Kosteikkoalueet toimivat myös merkittävinä lintuvesinä ja vahvistavat näin luonnon monimuotoisuutta.
Edistää
Vettäminen lisää metsäojitetun turvemaan virkistysarvoa ja kulkumahdollisuuksia. Maisema-arvo voi kärsiä ensin vettämistoimenpiteiden ollessa näkyviä, mutta parantuu vähitellen, kun metsäojitettu turvemaa muuntuu kohti ojitusta edeltävää tilaa.
Kompensaatiohanketta tarjoavan yrityksen toiminta
Hankkeesta tulee tarjota kattavat perustiedot, joista voi tarkistaa alueen sijainnin, toteutuneen käytön tai esimerkiksi päällekkäisyydet metsätalouden tukien kanssa. Toiminnan ja myytyjen yksiköiden täytyy olla todennettavissa. Lue kriteeristä.
Yrityksen luotettavuus kasvaa, jos toimintaa tarkastelee riippumaton kolmas osapuoli. Kolmannen osapuolen tulee pystyä tarkastamaan laskenta ja kompensaatiohankkeen aitous. Lue kriteeristä.