Maatalouskäytöstä poistetun turvepellon metsitys

Kyllä, rajoituksin. Huomioi alueen soveltuvuus.

Täyttyykö lisäisyyden vaatimus luonnontieteellisesti?

Metsittämällä nopeutetaan maatalouskäytöstä poistetun turvepellon metsittymistä. PerusuraLaskennallinen olettama tietyn alan päästökehityksestä ilman hillintätoimia, myös business as usual (BAU) -skenaario. Sen laskennassa tulee huomioida kaikki tyypilliset hoitotoimenpiteet ja perusuraan merkittävästi vaikuttavat tekijät. on alueen metsittyminen ilman toimenpiteitä, joka voi kestää vuosikymmeniä maataloustoiminnan lakkaamisen jälkeen. On myös tavallista, ettei käytöstä poistettu pelto metsity ollenkaan ilman toimenpiteitä, koska heinittyminen ja/tai vedellä kyllästynyt maaperä estävät taimien kasvamisen. Metsittämällä saavutetaan selvä lisäisyysHillintätoimi on lisäinen, jos sitä ei tapahtuisi normaalitilanteessa ilman ilmastoyksiköiden myynnistä saatavia tuloja. Taloudellisesti kannattavat, vakiintuneet tai valtion tukemat toimet eivät ole lisäisiä. eli alueelle kasvava puusto pystyy sitomaan ilmakehästä enemmän hiilidioksidia kuin mitä turvepelto ilman metsänistuttamista kykenee sitomaan. Metsänistutus vaikuttaa myös maaperän hiilivarastoa lisäävästi puiden kariketuotannon kautta, mutta samanaikaisesti hapellinen turvekerros hajoaa edelleen.

Alan soveltuvuus ja lisäisyyteen vaikuttavia tekijöitä

Kompensaatiohankkeessa toteutetun metsityksen onnistuminen, puuston kasvunopeus ja toteutunut hiilensidonta riippuvat mm. alueen maaperästä, maaperän ravinteisuudesta ja puulajista. Ilmastonäkökulmasta metsitys sopii parhaiten ohutturpeisille pelloille, koska paksuturpeisilla (turvekerroksen paksuus yli 60 cm) turpeen hajoamisen aiheuttamat päästöt jatkuvat vielä pitkään myös metsänistutuksen jälkeen.

Vain uusi toiminta täyttää lisäisyyden vaatimuksen

PerusuranLaskennallinen olettama tietyn alan päästökehityksestä ilman hillintätoimia, myös business as usual (BAU) -skenaario. Sen laskennassa tulee huomioida kaikki tyypilliset hoitotoimenpiteet ja perusuraan merkittävästi vaikuttavat tekijät. määritykseen tulee kiinnittää erityistä huomiota tilanteessa, jossa toimenpide on taloudellisesti kannattavaa toimintaa, kuten metsitys ja puuston kasvattaminen. Lisäisyyden kriteeri täyttyy, mikäli toimenpiteet ovat uusia ja toteutetaan vain hiilikompensaatiotoiminnan myötä, eikä niitä tehtäisi muussa tapauksessa. On myös tärkeää huomioida, että hiilikompensaatiotoiminta ei täytä lisäisyyden vaatimusta, mikäli kyseiseen toimenpiteeseen on nostettu myös valtion tukea.

Tunnettu

Laskenta tulee toteuttaa hankekohtaisesti erikseen puustolle ja maaperälle ottaen huomioon alueen ominaisuudet.

Puustolaskenta

Puustolaskennassa on epävarmuuksia, kun lasketaan puustonkasvua maatalouskäytöstä poistetulla pellolla, koska malleja juuri tähän tarkoitukseen ei toistaiseksi ole. Ojitetuille turvemaille laadittuja malleja on kuitenkin hyödynnetty turvepeltojen hiililaskentaan. Puustolaskennassa tulee ottaa huomioon valittu metsänhoitomenetelmä sisältäen harvennus- ja mahdollisen päätehakkuun (eli hiilivaraston nollaantumisen). On tärkeää välttää hiilivaraston yliarviointia, joka saattaa seurata esim. liian yksinkertaistavien yleistyksien käytöstä.

Puuston hiilivarastoa ja sen muutoksia määritettäessä otetaan huomioon koko puun biomassa ja sen sisältämä hiili. Puun biomassa koostuu runkopuun lisäksi puun oksista, lehdistä, kantopuusta, juuristosta sekä puun kuoresta. Puustobiomassan laskenta tulee toteuttaa erikseen eri puulajeille, koska puulajien kasvunopeus ja hiilivarasto poikkeavat toisistaan. Kotimaisille puulajeille (mänty, kuusi, rauduskoivu) löytyy vakiintuneita, yleisesti käytössä olevia malleja. Myös puustomittaus on tarvittaessa toteutettavissa helposti ja suhteellisen pienin kustannuksin.

Maaperän hiilivaraston muutoksen laskenta

Hiilipäästöjen vaihtelu erilaisten turvemaiden välillä on suurta, joten laskenta tulisi aina toteuttaa hankekohtaisesti. Maaperän päästöä ja nielua laskiessa tulisi ottaa huomioon vähintään turpeen paksuus ja ravinteisuus. Turvemaan kohdalla maaperän merkitys alueen lopullisessa hiilitaseessa on suuri, ja maaperä on usein hiilen päästölähde. Maaperän sisällyttäminen alueen hiilitaseeseen on tärkeää, jotta lopullinen kompensaatiohyöty on todellinen eikä yliarvioitu.

Käytännössä maaperän päästöjen luotettava mittaaminen on haastavaa: se vaatii erikoisosaamista ja -laitteistoa sekä useita mittauskertoja erilaisissa sääoloissa. Tämän takia maaperän päästöt on luotettavinta määrittää yleisesti hyväksytyillä malleilla paikalliset olosuhteet huomioon ottaen.

Keskipitkä (50-100 v). Huomioi puskuriLiittyy riskeihin varautumiseen ja toimii hankkeen omana vakuutuksena. Sen käyttö tarkoittaa, että osa saaduista ilmastoyksiköistä ohjataan ns. puskurivarastoon, josta niitä vapautetaan mahdollisten luonnontieteellisten riskien realisoiduttua, esimerkiksi metsäpalon jälkeen.

PysyvyysHillintätulosten tulisi olla mahdollisimman pitkäkestoisia: lähtökohtaisesti tavoitellaan lopputulosta, että hiili poistettaisiin ilmakehästä pysyvästi. Ihanteellisessa tilanteessa tavoitellaan yli sadan vuoden pysyvyyttä. -kriteerissä pyritään lähtökohtaisesti pitkäaikaiseen (vähintään 100 vuotta) hiilen poistoon ilmakehästä. Merkittävästi tätä lyhytaikaisemmissa hiilikompensaatiohankkeissa saavutettu todellinen ilmastohyöty voi olla kyseenalainen.

Jaksollisena kasvatetun puuston ikä puustonistutuksesta päätehakkuisiin, eli puuston kiertoaika, vaihtelee riippuen käytetystä puulajista, kasvupaikasta ja maantieteellisestä sijainnista, ja on noin 60-120 vuotta. PysyvyysHillintätulosten tulisi olla mahdollisimman pitkäkestoisia: lähtökohtaisesti tavoitellaan lopputulosta, että hiili poistettaisiin ilmakehästä pysyvästi. Ihanteellisessa tilanteessa tavoitellaan yli sadan vuoden pysyvyyttä. riippuu kuitenkin palveluntarjoajan sitoutumisesta hankkeeseen, koska Suomessa ei ole lain määrittelemää rajaa päätehakkuukypsyydelle.

Metsittämiseen liittyviä riskejä

Metsän istuttamiseen ja kasvattamiseen liittyy riskejä, jotka on huomioitava esimerkiksi puskurinLiittyy riskeihin varautumiseen ja toimii hankkeen omana vakuutuksena. Sen käyttö tarkoittaa, että osa saaduista ilmastoyksiköistä ohjataan ns. puskurivarastoon, josta niitä vapautetaan mahdollisten luonnontieteellisten riskien realisoiduttua, esimerkiksi metsäpalon jälkeen. avulla. Metsittämisen onnistumiseen liittyy paljon alueen ominaisuuksiin ja säätilaan liittyviä riskejä, mm. poikkeuksellisen kylmät tai lämpimät säät, maaperän kuivuus tai liiallinen kosteus, heikot kuivatusolosuhteet, kivennäisravinteiden puute tai eläin- ja hyönteistuhot. Riskit pienenevät, mitä suuremmaksi puut kasvavat, mutta riskien takia istutuksen onnistumista ja taimikon kasvua on tärkeää seurata ja mitata ensimmäisen viisivuotiskauden aikana. Tämän vuoksi kompensaatiopalvelun tuottajan olisi hyvä tarjota puuston koko kiertoajan kattava seurantasuunnitelma mittauksineen, missä otetaan huomioon koko kiertoajan aikaiset riskit (esim. taimikonhoidon haasteet, metsäpalo, metsätuhot) ja esitetään toimintasuunnitelma, miten tilanne tarvittaessa korjataan (esim. täydennysistutus, puulajin vaihto).

Puuston loppukäyttö mukaan suunnitelmaan

Metsänhoitosuositusten mukaisesti hoidettu puusto on Suomen olosuhteissa hakkuukypsää usein alle sadassa vuodessa, joten harvennus- ja päätehakkuista saatavan puun käyttötarkoitus olisi hyvä huomioida suunnitelmassa. PysyvyysHillintätulosten tulisi olla mahdollisimman pitkäkestoisia: lähtökohtaisesti tavoitellaan lopputulosta, että hiili poistettaisiin ilmakehästä pysyvästi. Ihanteellisessa tilanteessa tavoitellaan yli sadan vuoden pysyvyyttä. -kriteerin kannalta olisi eduksi, että vähintään karkeasti määritettäisiin, minkälaista puuston käyttötarkoitusta puunkasvatuksella tavoitellaan. Energiapuukäytössä hiili palautuu ilmakehään nopeasti, kun taas pitkäikäisinä puutuotteina voi kestää vuosikymmeniä ennen kuin sidottu hiili palaa ilmakehään.

Vertailun vuoksi voi mainita, että ulkomaisissa metsityshankkeissa puusto voi saavuttaa hakkuukypsyyden jo alle kahdessakymmenessä vuodessa, jolloin puuston loppukäyttö vaikuttaa merkittävästi kotimaisia hankkeita enemmän hankkeissa saavutettaviin ilmastohyötyihin pysyvyysHillintätulosten tulisi olla mahdollisimman pitkäkestoisia: lähtökohtaisesti tavoitellaan lopputulosta, että hiili poistettaisiin ilmakehästä pysyvästi. Ihanteellisessa tilanteessa tavoitellaan yli sadan vuoden pysyvyyttä. -kriteerin näkökulmasta.

Ei toteudu.

Maatalouskäytöstä poistetun turvepellon metsitys sisältyy kansalliseen kasvihuonekaasuinventaarioon, ja siksi se lasketaan tällä hetkellä osaksi Suomen Pariisin sopimuksen ja EU:n ilmastokehyksen mukaisia tavoitteita. Vuosittainen kansallinen kasvihuonekaasuinventointi raportoi kaikki metsä- ja maatalousmaihin liittyvät hiilipäästöt ja -poistumat. Käytöstä poistettu turvepelto kuuluu metsityksen ja maankäytön muutoksen myötä metsämaa -luokkaan.

Sisältää riskin

Aktiivisessa käytössä olleen turvepellon poistaminen maatalouskäytöstä saattaa aiheuttaa uuden pellon raivaamista ja näin ollen lisätä hiilivuotoaHillintätoimien toteuttaminen yhdessä paikassa lisää päästöjä jossain toisaalla. Hillintätoimen myötä tapahtuvat suorat muutokset hiilen varastossa tai päästöissä lasketaan mukaan lisäisyyden vaatimukseen, mutta lisäksi tulisi tarkastella vaikutuksia toimintarajojen ulkopuolella. toisaalla maankäytön muutosten kautta.

Sisältää riskin

Metsityskohteiden valinnassa on tärkeää, että kohteiksi ei valita monimuotoisia ja monilajisia ja/tai kulttuuriympäristöarvoiltaan tärkeitä kohteita.

Haitallinen tai ei merkitystä

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen riippuu metsitettävästä alasta ja sen lähtötilanteen kasvillisuudesta. On tärkeää tarkastella jokaisen alueen soveltuvuutta hiilikompensaatioon hankekohtaisesti, jotta hanke ei aiheuteta luonnon monimuotoisuuden vähenemistä.

Maankäytön muutos turvepellosta metsitettyyn turvemaahan lisää kyllä luonnonvaraista suolajistoa, mutta ojitettu turvemaametsä on kasvupaikka, joita on runsaasti, eikä muutos näin ollen lisää luonnon monimuotoisuutta.

Edistää

Maatalouskäytöstä poistettujen turvepeltojen metsitys voi lisätä alueen virkistysarvoa.

Hankkeesta tulee tarjota kattavat perustiedot, joista voi tarkistaa alueen sijainnin, toteutuneen käytön tai esimerkiksi päällekkäisyydet metsätalouden tukien kanssa. Toiminnan ja myytyjen yksiköiden täytyy olla todennettavissa. Lue kriteeristä.

Yrityksen luotettavuus kasvaa, jos toimintaa tarkastelee riippumaton kolmas osapuoli. Kolmannen osapuolen tulee pystyä tarkastamaan laskenta ja kompensaatiohankkeen aitous. Lue kriteeristä.