Joutoalueen metsitys kivennäis­maalla

Kyllä, rajoituksin. Huomioi alan soveltuvuus

Täyttyykö lisäisyyden vaatimus luonnontieteellisesti?

Joutoalueen luontainen metsittyminen (perusuraLaskennallinen olettama tietyn alan päästökehityksestä ilman hillintätoimia, myös business as usual (BAU) -skenaario. Sen laskennassa tulee huomioida kaikki tyypilliset hoitotoimenpiteet ja perusuraan merkittävästi vaikuttavat tekijät.) voi kestää vuosikymmeniä ja riippuu voimakkaasti paikallisista kasvuolosuhteista. Tällöin joutoalueen metsityksellä saavutetaan selvä lisäisyysHillintätoimi on lisäinen, jos sitä ei tapahtuisi normaalitilanteessa ilman ilmastoyksiköiden myynnistä saatavia tuloja. Taloudellisesti kannattavat, vakiintuneet tai valtion tukemat toimet eivät ole lisäisiä. eli alue pystyy sitomaan ilmakehästä enemmän hiilidioksidia kuin mitä se ilman metsänistuttamista sitoisi. Metsänistutus mahdollistaa taimien kasvun koko pinta-alalla ja nopeuttaa näin puustonkasvua verrattuna perusuraan.Laskennallinen olettama tietyn alan päästökehityksestä ilman hillintätoimia, myös business as usual (BAU) -skenaario. Sen laskennassa tulee huomioida kaikki tyypilliset hoitotoimenpiteet ja perusuraan merkittävästi vaikuttavat tekijät. Kivennäismaan maaperän hiilivarasto kasvaa puiden kasvun ja puiden suuremman kariketuotannon kautta.

Alan soveltuvuus ja lisäisyyteen vaikuttavia tekijöitä

Kompensaatiohankkeessa toteutetun metsityksen onnistuminen, puuston kasvunopeus ja lopullinen hiilensidonta riippuvat mm. alueen maaperästä ja maaperän ravinteisuudesta, puulajista ja alueen aikaisemmasta käytöstä. Joutoalueiden kasvuolosuhteet saattavat vaihdella merkittävästi, ja alueella ei automaattisesti saavuteta talousmetsiin verrattavaa metsänkasvua. Mikäli joutoalueen puustonkasvu on heikkoa, se täytyy ottaa huomioon mahdollisessa puuston kasvun mallintamisessa.

Vain uusi toiminta täyttää lisäisyyden vaatimuksen

PerusuranLaskennallinen olettama tietyn alan päästökehityksestä ilman hillintätoimia, myös business as usual (BAU) -skenaario. Sen laskennassa tulee huomioida kaikki tyypilliset hoitotoimenpiteet ja perusuraan merkittävästi vaikuttavat tekijät. määritykseen tulee kiinnittää erityistä huomiota tilanteessa, jossa toimenpide on taloudellisesti kannattavaa toimintaa, kuten metsitys ja puuston kasvattaminen. Lisäisyyden kriteeri täyttyy, mikäli toimenpiteet ovat uusia ja toteutetaan vain hiilikompensaatiotoiminnan myötä, eikä niitä tehtäisi muussa tapauksessa. On myös tärkeää huomioida, että hiilikompensaatiotoiminta ei täytä lisäisyyden vaatimusta, mikäli kyseiseen toimenpiteeseen on nostettu myös valtion tukea.

Tunnettu

Laskenta tulee toteuttaa hankekohtaisesti erikseen puustolle ja maaperälle ottaen huomioon alueen ominaisuudet.

Puustolaskenta

Kivennäismaiden puustonkasvulle on olemassa validoitujaRiippumattoman tahon suorittama arvio minimikriteerien täyttymisestä hillintätoimen osalta ennen toimen toteuttamista. laskentamalleja (sisältyvät esimerkiksi Luken Motti- ja MELA-ohjelmistoihin), ja näitä käyttäen voidaan laskea puuston kasvu ja puuston hiilivarasto. Joutoalueen maaperä voi kuitenkin poiketa metsämaan tyypillisestä maaperästä ja puuston kasvu ei siten ole täysin vertailukelpoista metsämaalla kasvavan puuston kanssa. Toteutunutta puustonkasvua tulee siksi seurata.

Laskennassa tulee ottaa huomioon valittu metsänhoitomenetelmä sisältäen harvennus- ja mahdollisen päätehakkuun (eli hiilivaraston nollaantumisen). On tärkeää välttää hiilivaraston yliarviointia, joka saattaa seurata esim. liian yksinkertaistavien yleistyksien käytöstä.

Puuston hiilivarastoa ja sen muutoksia määritettäessä otetaan huomioon koko puun biomassa ja sen sisältämä hiili. Puun biomassa koostuu runkopuun lisäksi puun oksista, lehdistä, kantopuusta, juuristosta sekä puun kuoresta. Puustobiomassan laskenta tulee toteuttaa erikseen eri puulajeille, koska puulajien kasvunopeus ja hiilivarasto poikkeavat toisistaan. Kotimaisille puulajeille (mänty, kuusi, rauduskoivu) löytyy vakiintuneita, yleisesti käytössä olevia malleja. Myös puustomittaus on tarvittaessa toteutettavissa helposti ja suhteellisen pienin kustannuksin.

Maaperän hiilivaraston muutoksen laskenta

Käytännössä maaperän päästöjen luotettava mittaaminen on haastavaa: se vaatii erikoisosaamista ja -laitteistoa sekä useita mittauskertoja erilaisissa sääoloissa. Tämän takia maaperän päästöt on luotettavinta määrittää yleisesti hyväksytyillä malleilla paikalliset olosuhteet huomioon ottaen.

Keskipitkä (50-100v). Huomioi puskuriLiittyy riskeihin varautumiseen ja toimii hankkeen omana vakuutuksena. Sen käyttö tarkoittaa, että osa saaduista ilmastoyksiköistä ohjataan ns. puskurivarastoon, josta niitä vapautetaan mahdollisten luonnontieteellisten riskien realisoiduttua, esimerkiksi metsäpalon jälkeen.

PysyvyysHillintätulosten tulisi olla mahdollisimman pitkäkestoisia: lähtökohtaisesti tavoitellaan lopputulosta, että hiili poistettaisiin ilmakehästä pysyvästi. Ihanteellisessa tilanteessa tavoitellaan yli sadan vuoden pysyvyyttä. -kriteerissä pyritään lähtökohtaisesti pitkäaikaiseen (vähintään 100 vuotta) hiilen poistoon ilmakehästä. Merkittävästi tätä lyhytaikaisemmissa hiilikompensaatiohankkeissa saavutettu todellinen ilmastohyöty voi olla kyseenalainen.

Jaksollisena kasvatetun puuston ikä puustonistutuksesta päätehakkuisiin, eli puuston kiertoaika, vaihtelee riippuen käytetystä puulajista, kasvupaikasta ja maantieteellisestä sijainnista, ja on noin 60-120 vuotta. PysyvyysHillintätulosten tulisi olla mahdollisimman pitkäkestoisia: lähtökohtaisesti tavoitellaan lopputulosta, että hiili poistettaisiin ilmakehästä pysyvästi. Ihanteellisessa tilanteessa tavoitellaan yli sadan vuoden pysyvyyttä. riippuu kuitenkin palveluntarjoajan sitoutumisesta hankkeeseen, koska Suomessa ei ole lain määrittelemää rajaa päätehakkuukypsyydelle.

Riskit ja niihin varautuminen puskurinLiittyy riskeihin varautumiseen ja toimii hankkeen omana vakuutuksena. Sen käyttö tarkoittaa, että osa saaduista ilmastoyksiköistä ohjataan ns. puskurivarastoon, josta niitä vapautetaan mahdollisten luonnontieteellisten riskien realisoiduttua, esimerkiksi metsäpalon jälkeen. avulla

Metsän istuttamiseen ja kasvattamiseen liittyy riskejä, jotka on huomioitava esimerkiksi puskurinLiittyy riskeihin varautumiseen ja toimii hankkeen omana vakuutuksena. Sen käyttö tarkoittaa, että osa saaduista ilmastoyksiköistä ohjataan ns. puskurivarastoon, josta niitä vapautetaan mahdollisten luonnontieteellisten riskien realisoiduttua, esimerkiksi metsäpalon jälkeen. avulla. Metsittämisen onnistumiseen liittyy paljon alueen ominaisuuksiin ja säätilaan liittyviä riskejä, mm. poikkeuksellisen kylmät tai lämpimät säät, maaperän kuivuus tai liiallinen kosteus, heikot kuivatusolosuhteet, kivennäisravinteiden puute tai eläin- ja hyönteistuhot. Riskit pienenevät mitä suuremmaksi puut kasvavat, mutta riskien takia istutuksen onnistumista ja taimikon kasvua on tärkeää seurata ja mitata ensimmäisen viisivuotiskauden aikana. Kompensaatiopalvelun tuottajan olisi hyvä tarjota puuston koko kiertoajan kattava seurantasuunnitelma mittauksineen, missä otetaan huomioon koko kiertoajan aikaiset riskit (esim. taimikonhoidon haasteet, metsäpalo, metsätuhot) ja esitetään toimintasuunnitelma, miten tilanne korjataan (esim. täydennysistutus, puulajin vaihtaminen).

Puuston loppukäyttö mukaan suunnitelmaan

Metsänhoitosuositusten mukaisesti hoidettu puusto on Suomen olosuhteissa hakkuukypsää usein alle sadassa vuodessa, joten harvennus- ja päätehakkuista saatavan puun käyttötarkoitus olisi hyvä huomioida suunnitelmassa. PysyvyysHillintätulosten tulisi olla mahdollisimman pitkäkestoisia: lähtökohtaisesti tavoitellaan lopputulosta, että hiili poistettaisiin ilmakehästä pysyvästi. Ihanteellisessa tilanteessa tavoitellaan yli sadan vuoden pysyvyyttä. -kriteerin kannalta olisi eduksi, että vähintään karkeasti määritettäisiin, minkälaista puuston käyttötarkoitusta puunkasvatuksella tavoitellaan. Energiapuukäytössä hiili palautuu ilmakehään nopeasti, kun taas pitkäikäisinä puutuotteina voi kestää vuosikymmeniä ennen kuin sidottu hiili palaa ilmakehään.

Vertailun vuoksi voi mainita, että ulkomaisissa metsityshankkeissa puusto voi saavuttaa hakkuukypsyyden jo alle kahdessakymmenessä vuodessa, jolloin puuston loppukäyttö vaikuttaa merkittävästi kotimaisia hankkeita enemmän hankkeissa saavutettaviin ilmastohyötyihin pysyvyysHillintätulosten tulisi olla mahdollisimman pitkäkestoisia: lähtökohtaisesti tavoitellaan lopputulosta, että hiili poistettaisiin ilmakehästä pysyvästi. Ihanteellisessa tilanteessa tavoitellaan yli sadan vuoden pysyvyyttä. -kriteerin näkökulmasta.

Ei toteudu

Joutoalueen metsitys sisältyy kansalliseen kasvihuonekaasuinventaarioon, ja siksi se lasketaan tällä hetkellä osaksi Suomen Pariisin sopimuksen ja EU:n ilmastokehyksen mukaisia tavoitteita. Vuosittainen kansallinen kasvihuonekaasuinventointi raportoi kaikki metsä- ja maatalousmaihin liittyvät -hiilipäästöt ja -poistumat. Joutoalue kuuluu metsityksen ja maankäytön muutoksen myötä metsämaa -luokkaan.

Ei riskiä

Joutoalueen metsitys lisää puun tarjontaa eikä aiheuta lisäpainetta hakkuisiin muualla, joten hiilivuotoriskiäHillintätoimien toteuttaminen yhdessä paikassa lisää päästöjä jossain toisaalla. Hillintätoimen myötä tapahtuvat suorat muutokset hiilen varastossa tai päästöissä lasketaan mukaan lisäisyyden vaatimukseen, mutta lisäksi tulisi tarkastella vaikutuksia toimintarajojen ulkopuolella. ei ole.

Sisältää riskin

Kivennäismaapohjaiset joutoalueet ovat monimuotoinen ryhmä, ja ryhmään kuuluu myös alueita, joilla on suuri ekologinen ja/tai kulttuurinen merkitys. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi niityt, kedot, hakamaat ja ahot. Tällaisten alueiden monimuotoisuus voi metsityksen myötä laskea merkittävästi, ja aiheuttaa merkittävää haittaa. Onkin tärkeää tarkastella jokaisen alueen soveltuvuutta hiilikompensaatioon hankekohtaisesti, jotta hanke ei aiheuteta arvokkaiden kulttuuriympäristöjen tai monimuotoisuuden vähenemistä.

Haitallinen tai edistää

Kivennäismaapohjaiset joutoalueet ovat monimuotoinen ryhmä, ja ryhmään kuuluu myös alueita, joilla on suuri ekologinen merkitys. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi niityt, kedot, hakamaat ja ahot. Tällaisten alueiden monimuotoisuus voi metsityksen myötä laskea merkittävästi.

Toisaalta entiset kivennäispellot ovat ravinne- ja kalkkirikkaita kasvupaikkoja, joiden metsitys voi myös edesauttaa harvinaisten kasvi- ja sienilajien esiintymistä (esim. Komonen ym. 2016, Wall 1998) ja näin ollen edistää luonnon monimuotoisuutta.

Viitteet:

Komonen, A., Sundström, L.M., Wall, A. & Halme, P. 2016. Afforested fields benefit nutrient-demanding fungi. Restor Ecol, 24: 53-60. Linkki julkaisuun.

Wall, A. 1998. Peltomaan muutos metsämaaksi – metsitettyjen peltojen maan ominaisuudet, kasvillisuuden kehitys ja lajimäärä. Metsätieteen aikakauskirja – Folia Forestalia 3/1998: 443–450. Linkki julkaisuun.

Edistää

Metsitys voi mahdollisesti lisätä alueen virkistysarvoa, mutta saavutettu hyöty riippuu voimakkaasti metsitettävän alueen ominaisuuksista.

Hankkeesta tulee tarjota kattavat perustiedot, joista voi tarkistaa alueen sijainnin, toteutuneen käytön tai esimerkiksi päällekkäisyydet metsätalouden tukien kanssa. Toiminnan ja myytyjen yksiköiden täytyy olla todennettavissa. Lue kriteeristä.

Yrityksen luotettavuus kasvaa, jos toimintaa tarkastelee riippumaton kolmas osapuoli. Kolmannen osapuolen tulee pystyä tarkastamaan laskenta ja kompensaatiohankkeen aitous. Lue kriteeristä.