Maan­parannus­aineiden käyttö kivennäis­maa­pellolla

Kyllä, rajoituksin. Huomioi alan soveltuvuus

Täyttyykö lisäisyyden vaatimus luonnontieteellisesti?

Lähtökohtaisesti eloperäiset maanparannusaineet lisäävät maan hiilivarastoa sillä hetkellä, kun ne lisätään maahan. Suurin hiilivaraston lisäys saavutetaan pellolla, jonka hiilipitoisuus on jo alun perin matala. Maanparannusaineen hajoaminen alkaa kuitenkin samalla hetkellä, kun se lisätään peltoon ja säilymisen keston luotettava määrittäminen on tutkimustietoon perustuen epävarmaa.

Maanparannusaineen tuotannosta, kuljetuksesta ja levityksestä syntyvä hiilijalanjälki tulisi ottaa myös huomioon todellista lisäisyyttä määritettäessä.

Alan soveltuvuus ja lisäisyyteen vaikuttavia tekijöitä

Maanparannusaineen hajoamisnopeus ei ole vakio, vaan riippuu alkuperäisen aineen ominaisuuksien lisäksi useista tekijöistä, kuten pellon ominaisuuksista, maantieteellisestä sijainnista ja pellolla toteutetuista toimenpiteistä.

Vain uusi toiminta täyttää lisäisyyden vaatimuksen

PerusuranLaskennallinen olettama tietyn alan päästökehityksestä ilman hillintätoimia, myös business as usual (BAU) -skenaario. Sen laskennassa tulee huomioida kaikki tyypilliset hoitotoimenpiteet ja perusuraan merkittävästi vaikuttavat tekijät. määritykseen tulee kiinnittää erityistä huomiota tilanteessa, jossa toimenpide on taloudellisesti kannattavaa ja normaalioloissa tyypillistä toimintaa, kuten kivennäismaapellon maanparannustoimenpiteet. Lisäisyyden kriteeri täyttyy vain, mikäli toimenpiteet ovat uusia ja toteutetaan vain hiilikompensaatiotoiminnan myötä, eikä niitä tehtäisi muussa tapauksessa. Hiilikompensaatiotoiminta ei täytä lisäisyyden vaatimusta, mikäli samaan toimenpiteeseen on nostettu valtion tukea.

Tunnettu

Hiilikompensaatiotoimenpiteenä maaperään lisätyn maanparannusaineen myötä tapahtuva hiilivaraston lisäys on toistaiseksi vaikea arvioida luotettavasti, koska maanparannusaineiden hajoamisnopeuksista on vain rajallinen määrä lyhytkestoisia tutkimuksia. Tarvitaan lisää tutkimustietoa yhdisteiden hajoamisesta maaperässä perustuen pitkäaikaisiin aikasarjoihin, jotta muutoksen luotettava laskenta olisi mahdollinen. Maaperän hiilivaraston ja sen muutokset voi laskea yleisesti käytössä olevilla malleilla, kuten esimerkiksi Yasso-mallilla. Hiilivaraston muutokset maaperässä tapahtuvat tyypillisesti hitaasti ja vuosien väliset muutokset ovat pieniä.

Maaperän hiilivaraston muutoksen luotettava määrittäminen mittaamalla vaatii niin suuren määrän mittauksia niin paikallisesti kuin ajallisesti, ettei sitä ole käytännössä mahdollista suorittaa luotettavasti.

Lyhyt (< 50v). Huomioi puskuriLiittyy riskeihin varautumiseen ja toimii hankkeen omana vakuutuksena. Sen käyttö tarkoittaa, että osa saaduista ilmastoyksiköistä ohjataan ns. puskurivarastoon, josta niitä vapautetaan mahdollisten luonnontieteellisten riskien realisoiduttua, esimerkiksi metsäpalon jälkeen.

PysyvyysHillintätulosten tulisi olla mahdollisimman pitkäkestoisia: lähtökohtaisesti tavoitellaan lopputulosta, että hiili poistettaisiin ilmakehästä pysyvästi. Ihanteellisessa tilanteessa tavoitellaan yli sadan vuoden pysyvyyttä. -kriteerissä pyritään lähtökohtaisesti pitkäaikaiseen (vähintään 100 vuotta) hiilen poistoon ilmakehästä. Merkittävästi tätä lyhytaikaisemmissa hiilikompensaatiohankkeissa saavutettu todellinen ilmastohyöty voi olla kyseenalainen.

Maanparannusaineilla saavutetun hiilipäästövähennyksen pysyvyysHillintätulosten tulisi olla mahdollisimman pitkäkestoisia: lähtökohtaisesti tavoitellaan lopputulosta, että hiili poistettaisiin ilmakehästä pysyvästi. Ihanteellisessa tilanteessa tavoitellaan yli sadan vuoden pysyvyyttä. riippuu käytetystä maanparannusaineen koostumuksesta ja hajoamisnopeudesta (Heikkinen ym. 2021). Käytännössä orgaanisten maanparannusaineiden kohdalla voitaneen tavoitella 5 – 20 vuoden pysyvyyttä. Aineen sisältämillä yhdisteillä on erilainen hajoamisnopeus, ja mitä kestävämpiä yhdisteitä sisältävää materiaalia maahan laitetaan, sitä pidempikestoinen on saavutettu hiilivaraston lisäys. Lisäksi on otettava huomioon, ettei hajoamisnopeus ole vakio, vaan siihen voi vaikuttaa aineen ominaisuuksien ja paikallisten olosuhteiden lisäksi toimenpiteet, joita pellolla toteutetaan maanparannusaineiden lisäämisen jälkeen, kuten maanmuokkaus ja lannoittaminen. Eri tekijöiden vaikutusta kokonaiskuvassa on kuitenkin mahdoton määrittää tarkasti mitatun tutkimustiedon ollessa tällä hetkellä rajallista.

PuskurinLiittyy riskeihin varautumiseen ja toimii hankkeen omana vakuutuksena. Sen käyttö tarkoittaa, että osa saaduista ilmastoyksiköistä ohjataan ns. puskurivarastoon, josta niitä vapautetaan mahdollisten luonnontieteellisten riskien realisoiduttua, esimerkiksi metsäpalon jälkeen. avulla riskit huomioon

Erilaiset hankkeeseen liittyvät riskit on hyvä huomioida puskurinLiittyy riskeihin varautumiseen ja toimii hankkeen omana vakuutuksena. Sen käyttö tarkoittaa, että osa saaduista ilmastoyksiköistä ohjataan ns. puskurivarastoon, josta niitä vapautetaan mahdollisten luonnontieteellisten riskien realisoiduttua, esimerkiksi metsäpalon jälkeen. avulla. Hankkeen riskit voivat liittyä suoritettuihin toimenpiteisiin tai tilanteeseen, jolloin hanke epäonnistuu luvatun hillintätuloksen saavuttamisessa. Riskejä voi aiheuttaa erityisesti tilanteet, joissa maaperän hiilen hajoamisen odotetaan kiihtyvän, esimerkiksi poikkeuksellinen kuumuus ja korkeat sademäärät tai yllättävät tapahtumat kuten maastopalo.

Viite:
Heikkinen, J., Ketoja, E., Seppänen, L., Luostarinen, S., Fritze, H., Pennanen, T., Peltoniemi, K., Velmala, S., Hanajik, P. & Regina, K. 2021. Chemical composition controls the decomposition of organic amendments and influences the microbial community structure in agricultural soils. Carbon Management 12(4): 359-376.

Ei toteudu

Maanparannusaineet eivät tällä hetkellä sisälly kansalliseen kasvihuonekaasuinventaarioon, eli niiden käyttöä ei lasketa osaksi Suomen Pariisin sopimuksen ja EU:n ilmastokehyksen mukaisia tavoitteita. Täytyy kuitenkin muistaa, että mikäli maanparannusaineita tulevaisuudessa aletaan käyttämään merkittävästi enemmän ja laskentamenetelmät vakiintuvat, ne tullaan lisäämään kansalliseen kasvihuonekaasuinventaarioon, jolloin kaksoislaskennan välttämisen kriteeri ei enää toteudu.

Sisältää riskin

Liikakäyttö tai levityksen väärä ajoitus saattaa aiheuttaa vesistöhaittaa joidenkin aineiden osalta. Pääsääntöisesti maanparannusaineiden kuitenkin katsotaan vähentävän vesistövaikutuksia.

Maanparannusaineen käyttö typpirikkaalla maalla voi lisätä N2O -päästöä, mikäli maanparannusaine muokataan maaperässä syvälle (Baggs ym. 2002).

Viite:
Baggs, E. M., Rees, R. M., Castle, K., Scott, A., Smith, K. A. & Vinten, A. J. A. 2002. Nitrous oxide release from soils receiving N-rich crop residues and paper mill sludge in eastern Scotland. Agriculture, Ecosystems & Environment 90 (2): 109-123.

Ei riskiä

Maanparannusaineen käyttö lisää kivennäismaapeltojen kasvukykyä. Toiminta edistää kotimaista ruokatuotantoa. Tuotannon ilmastokestävyys paranee, koska maanparannusaineet lisäävät maaperän vedenpidätyskykyä ja kasveille tarjolla olevan veden määrää.

Maanparannusaineiden käyttö sitoo ravinteita, jolloin myös vesistövaikutukset ovat pienemmät.

Ei merkitystä

Hankkeesta tulee tarjota kattavat perustiedot, joista voi tarkistaa alueen sijainnin, toteutuneen käytön tai esimerkiksi päällekkäisyydet maatalouden tukien kanssa. Toiminnan ja myytyjen yksiköiden täytyy olla todennettavissa. Lue kriteeristä

Yrityksen luotettavuus kasvaa, jos toimintaa tarkastelee riippumaton kolmas osapuoli. Kolmannen osapuolen tulee pystyä tarkastamaan laskenta ja kompensaatiohankkeen aitous. Lue kriteeristä